Tämä postausaihe on lukijatoive, jota olen jonkin aikaa pyöritellyt ja miettinyt, miten määrittelisin itseni sisustajana. Ensinnäkin todettakoon, etten ole sisustusalan ammattilainen, vaikka olenkin opiskellut sisustussuunnittelua. Tällä hetkellä sisustaminen on itselleni harrastus ja kiinnostuksen kohde ja tämä blogi siihen tarkoitukseen sopiva kanava.
Omassa kotini sisustamisessa olen mielestäni aika perinteinen ja vähän ehkä jopa kaavoihin kangistunut. En vaihda sisustusta kovinkaan usein, en edes helposti vaihdettavia yksityiskohtia, kuten tekstiilejä, huonekaluista tai seinien väristä puhumattakaan. Toisaalta se kertoo siitä, että ehkä olen ihan tyytyväinen kokonaisuuteen, koska ei ole tarvetta päivittää sisustusta jatkuvasti. Toisaalta kuitenkin haluaisin jotain vaihtelua sisustukseen, mutta pelkään, että siitä aiheutuu ketjureaktio, jolloin yhtäkkiä haluaisin uutta kaikkialle.
Huonekaluissa ja tavaroissa arvostan laatua. Arvostan myös kotimaisuutta ja kestävää kehitystä. Vaikka kodistani löytyy designklassikoita, pyrin kuitenkin, että sisustuksessani on myös jotain persoonallista. Siihen tarkoitukseen sopii hyvin taide. Kotimaisen designin lisäksi tykkään tanskalaisesta ja italialaisesta designista. Erityisesti designvalaisimet ja niiden historia kiehtovat. Inspiraatiota sisustukseen haen myös fengshuista, eri elementtien tasapainosta.
Oman kotini sisustustyyli on varmaankin lähinnä skandinaavista tyyliä, vaikka oma suosikkini onkin ehkä enemmän klassinen. Haaveena olisi saada kotini sisutukseen enemmän klassisia vaikutteita ja kontrastia, sillä koen tämänhetkisen sisustuksen olevan vähän turhan vaalea ja avara. Sisustamisessa olenkin usein kaikki tai ei mitään -tyyppi, sillä koen, että on vaikea saada muutosta aikaan pienillä muutoksilla, vaan pitäisi muuttaa kerralla kaikki. Siksi ehkä olenkin niin kaavoihin kangistunut ja sisustus pysyy samana vuodesta toiseen, koska en jaksa ryhtyä mihinkään isompaan muutokseen. Myös vaikeuteni sietää keskeneräisyyttä on varmasti osasyynä siihen, miksi sisustuksen päivittäminen vähän kerrallaan on minulle haastavaa.
Olen sisustussuunnitteluopinnoissani ja sen jälkeenkin tehnyt muutaman sisustussuunnitelman jollekin toiselle kuin itselle. Toiselle sisustamisessa on haasteensa, mutta toisaalta se on usein mielenkiintoisempaa kuin itselle suunnitellessa. Tärkeintä on tuntea toisen ihmisen mieltymykset ja tarpeet, mutta toisaalta on osattava tarjota jotain sellaista, jota toinen ei itse olisi osannut ajatella tai toteuttaa. Sama pätee, jos annan yksittäisiä sisustusvinkkejä muille, ihan face-to-face tai blogin välityksellä. Voisikin sanoa, että koen olevani rohkeampi sisustaja mitä tulee muiden ihmisten koteihin kuin omaani.
Millainen sisustaja sinä olet?
Artikkelikuva vuoden 2020 asuntomessuilta
Sisustustarinoita 
Näinhän tämä menee, että ajatustasolla haluaisi ehkä jotain, jopa radikaalinkin muutoksen, mutta toteutus on helposti sitä samaa vanhaa. Itse koen niin vaivalloisena vaihtaa yhtään mitään, että hengästyn vain katsomalla joitain sisustustilejä 😂 en ole siis vaihtanut huonekalujen järjestystä yli kuuteen vuoteen, mutta joskus sohvatyynyjen paikkaa 😂👍 koen myös jatkuvan järjestyksen tai materiaalien/värien vaihtamisen jotenkin levottomana. Ahdistun, kun äidin luona on joka kerta erilaista 🙈Lisäksi näinä päivinä tyylin päivitys on usein myös usein epäekologista. Minulla taas vakiona on aina voimakkaat värit, joita on paljon mutta toivottavasti harmoniassa keskenään.
TykkääTykkää
Kiitos Esmeralda. Itsekin mietin usein ekologisuutta ja se on osasyynä siihen, miksen halua uusia sisustusta jatkuvasti. Toki sisustusta voi uusia ekologisesti, mutta usein uuden hankkiminen on vaivattomampaa kuin käytetyn, vaikka nykyään onkin paljon hyviä käytetyn sisustustavaran myyntipaikkoja.
Haluaisin myös käyttää rohkeammin voimakkaita värejä, mutta pelkään että kyllästyn. Toisaalta myös vaaleisiin väreihin voi yhtälailla kyllästyä 😀
TykkääTykkää