Viime viikolla käväisin Lontoossa, joka on lempikaupunkini, ja jossa olen käynyt jo niin monta kertaa, että olen lopettanut kertojen laskemisen. Jokaisella matkalla tulee käytyä sekä tutuissa ravintoloissa että kokeiltua jotain uutta. Uusi tuttavuus oli tällä matkalla ravintola sketch Mayfairissä.
Aikaisemmilla matkoilla olen yrittänyt päästä kokeilemaan sketchin kuuluisaa iltapäiväteetä, mutta ravintola on ollut aina niin täyteen buukattu, etten ole päässyt. Tällä kertaa tein kuitenkin pöytävarauksen hyvissä ajoin ennen matkaa.
Vaikka pidän englantilaisesta iltapäiväteekulttuurista, kaikkein tärkein syy sketchissä vierailulle oli kuitenkin paikan sisustus, josta olin nähnyt kuvia Instagramissa.
Paikka oli tosiaan erikoinen, ja mieleeni tuli Liisa ihmemaassa -satu. Sisustus oli, kuten kuvistakin näkyy, vaaleanpunainen.
Tilan sienillä oli taideteoksia, jotka oman tulkintani mukaan, kertoivat nykyelämästä, erityisesti korostaen nykyajan absurdiutta. Enkä ollut ihan väärässä tulkintani kanssa, koska käynnin jälkeen luin sketchin sivuilta, että kyseessä olivat David Shrigleyn teokset, jotka kertovat jokapäiväisistä tilanteista huumorin ja satiirin keinoin. Tunnelman viimeisteli viuluduo ja sellisti.
Ja totta kai ne vessat. Jos ruokasalissa ei ollut tarpeeksi erikoinen tunnelma, niin viimeistään vessat aiheuttivat hämmennystä, mutta hyvällä tavalla. Vessat olivat pieniä valkoisia kapseleita. Käsienpesualtaan yllä oli kupera peili, ja ensin ihmettelin, että miksi peili on kupera, kunnes tajusin, että se on tarkoitettu nimenomaan selfieiden ottoon. Kuten Instagramissakin joku totesi: ”Oletko edes käynyt sketchissä, jos et ole ottanut vessaselfietä?”
Ihan mikään edullinen paikka ei ollut, sillä iltapäivätee (sisältäen teen ja ruuat) maksoi 59 puntaa per henkilö, mutta ruokaa, eli leipiä, skonsseja, kakkuja ym. todellakin oli riittämiin. Todennäköisesti käyn uudelleen sketchissä myös ensi reissulla.
Sisustustarinoita 